Tuli juuri meseen, sillä myös mt-ongelmia, sanoi että ei nyt voi hyvin, sen on pakko päästä jonnekin, annoin Mobilen numeron ja se soittaa nyt parhaillaan, toivottavasti se menee sinne ja saa olla yötä, sanoi että haluaisi ehkä hetkeksi sairaalaan. Se ei ole itsetuhoinen, se on vain ollut liian pitkään yksin kotona ja nyt se ei enää kestä. Mä yritän pysyä rauhallisena, koska mäkään en voi hyvin nyt, voinu koko viikonloppuna, mä oon kuntoutuskodissa ja täällä ei ole viikonloppuisin tai iltaisin ohjaajia. Mä oon silti huolissani, hirveän huolissani. Mä vain pelkään että romahdan, jos alan nyt auttamaan sitä myös omalla tahollani, niin hirveän itsekeskeistä, mutta mä oon nyt romahtamispisteessä, pelkään, että muuten mä menen sekaisin. Mä välitän siitä hirveästi, ihan hirveästi. Mun sydän on kuin musertumassa, mä haluan auttaa, tukea, mutta jos menen mukaan, mä saatan mennä nyt samaan kuiluun. Mä vain odotan että tulee häläri, että mitä siellä sanottiin. Edelleenkään ei mitään, se on ehkä hyvä, ne puhuu, jos se pääsis suoraan päivystävälle ja osastolle. Mulla on Imovaneja, otin niitä ja opamoxia ja rivatrilia, hyvään aikaan, muuten olisin ihan hysteerinen, ne vaikuttaa nyt.

Tuli häläri, se pääsee päivystävälle, toivottavasti suoraan osastolle pääsee.

Mitä mä teen, mitä mä teen????

Se lähtee nyt sinne, en voi nyt muuta kuin odottaa..

(Ja ottaa lisää Imovaneja)