Se sai heti lähetteen, pääsee väliaikaiselle osastolle. Sanoi että voi heti paremmin, että kivi vierähti sydämeltä. Nyt mäkin alan rauhoittua (15 opamoxin jälkeen). Stressasin lähinnä sitä että pääseekö. Onneksi pääsi. Nyt tiedän että se saa hoitoa ja voi levätä.

Mun oma pää vähän sekaisin, oon treenannut tänään yhteensä 2 tuntia kun oon odotellut kuulumisia, se rauhoittaa mua. Se on ollut vain, kokoajan odottaa mitä uutta kuuluu. Tiesin että hän pärjää, mutta silti olin huolissani. Hän on minulle hyvin rakas.

Huomenna jos pääsisin katsomaan häntä, en tiedä mitä mieltä ohjaajat siitä ovat tosin. Että "jaksanko". Niistä ei ikinä tiedä.

Toivottavasti asiat kääntyy taas parhain päin, toivotaan.